tiistai 3. maaliskuuta 2015

EU-paljastus TTIP -sopimuksesta. Komissaari jää rysän päältä kiinni! - TTIP-vapaakauppasopimus uhkaa itsenäisyyttä

03.03.2015


Loistava saksalainen lyhyt-dokkari suomalaisilla teksteillä TTIP-sopimuksesta jossa EU-kauppakomissaari jää tylysti kiinni housut kintuissa.


Tämä lyhyt dokumentti kannattaa katsoa kokonaan, mutta kiireisimmille kohdasta 5.10 tuossa videossa tapahtuu jotain hyvin merkityksellistä.

Huom. tekstityksen saa päälle asetuksista (mutterin kuva alalaidassa) mikäli ei automaattisesti tule.


Huom. tekstityksen saa päälle asetuksista (mutterin kuva alalaidassa) mikäli ei automaattisesti tule.

Tässä dokumentissa oli siis kaikki. Ei lisättävää.

_____________________

Professori Martti Koskenniemi jyrähtää TTIP-vapaakauppasopimuksesta




_____________________


29.11.2014 09.57

jUSSI JOENTAUSTA






Jaana Kiven mukaan TTIP-sopimuksesta ei kirjoiteta, koska painostus kriittisiä ääniä kohtaan on kovaa ja kyseenalaistaja jää helposti yksin.



”Stubb painosti kirjoittamaan myönteisemmin TTIP-kauppasopimuksesta”


EMILIA KUKKALA

Toimittaja joutui puolen vuoden hermolomalle.

Toimittaja Jaana Kivi oli Suomessa ensimmäisiä, jotka kirjoittivat perusteellisesti ja kriittisesti Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä investointi- ja kauppasopimuksesta (TTIP). Sen johdosta hän kohtasi painostusta eri tahoilta ja joutui lopulta jäämään puolen vuoden hermolomalle.
Kivi oli kirjoittanut yhteiskunnallisista aiheista ja saanut kovaa palautetta ennenkin. Osasi hän odottaa sitä silloinkin, kun kirjoitti ensimmäiset juttunsa TTIP:stä ollessaan Ylen toimittajana.
– Olisin ollut tosi yllättynyt, jos esimerkiksi ulkoministeriö ei olisi reagoinut mitenkään. Olisin kokenut tehneeni turhaa työtä. Tiesin, että vastaanotto on kova. Poikkeuksellista oli, että vastustusta tuli niin monesta suunnasta.

”Isojen poikien leikkiä”

Kiven mukaan häntä yritettiin saada muuttamaan juttuaan ja lopettamaan kriittinen kirjoittaminen aiheesta. Kuitenkin ainoa painostavaksi kokemansa taho, jonka hän suostuu julkisesti nimeämään, on ulkoministeriö.
– Niin käy aina, kun keikuttaa vähän venettä. Koen valtaapitäviltä tulevan paineen kuitenkin eteenpäin puskevana voimana. Että tässä on pakko olla jotain tulenarkaa, kun kerran tullaan linjoja pitkin. Että hei tyttö, kutsumme sinut tilaisuuteen, jossa voit harkita sanojasi uudestaan.
Poliitikot kutsuvat normaalistikin toimittajia erilaisiin tiedotus- ja taustatilaisuuksiin.

Ennen määräaikaisen työsuhteensa päättymistä Kivi ehti olla ulkoministeriön järjestämissä TTIP-tilaisuuksissa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla henkilökohtaisesti kutsuttuna. Kiven mielestä tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin painostaa, ei informoida.
– Oli aamiaistilaisuutta silloisen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexander Stubbin johdolla ja kuulemistilaisuutta turvallisen lobbariarmeijan kesken.
Molemmilla kerroilla, kun kohtasin Stubbin TTIP:n merkeissä, viesti rivien välissä oli selvästi, että EU:n kauppapolitiikka on isojen poikien leikkiä, turha tänne on tulla näppejään polttamaan.

Käsi paniikkinappulalla

– Ensimmäisessä tilaisuudessa ministeri Stubb muisti useita kertoja viitata Suomen mediassa leviäviin virheellisiin tietoihin, jotka olisi syytä korjata kertomalla sopimuksen positiivisista vaikutuksista.
Nämä kehotukset olivat kuin suoraan Corporate Europe Observatoryn julkisuuteen vuotamasta komission viestintästrategiasta.
– Tämä pr-kikka oli komission hätänappula, jota piti painaa, kun kohdemaiden julkinen keskustelu alkoi näyttää punaista. Aamiaistilaisuuden jälkeen ministerillä oli kiire hammaslääkäriin. Sain kuitenkin pari minuuttia aikaa haastattelulle. Stubb lohkaisi, että Kivi pelottaa minua enemmän kuin hammaslääkäri.

Kansan Uutiset yritti tuloksetta tavoitella pääministeri Alexander Stubbia kommentoimaan järjestämiensä tilaisuuksien luonnetta ja sitä, mitkä mediassa esitetyt tiedot olivat hänen mielestään virheellisiä.

Tarkkaa tietoa ei ole

– Suomen osalta ei ole tehty tarkkoja laskelmia ja tutkimustieto maan hyödyistä puuttuu kokonaan. Stubbin, ulkoministeriön ja lobbareiden väitteet perustuvat olettamuksiin ja suppeisiin kyselyihin. Varsinkaan CEPR ei ole mikään puolueeton taho tekemään tutkimusta, vaan ajaa tasan tarkkaan komission etua. Tutkimuslaitoksen taustalla vaikuttavat useat suuryritykset.
– Tuntuu, että komissiosta vain sanellaan alaspäin niin sanottuja totuuksia poliitikkojen suihin. Kyse on äärimmäisen ideologisesta asiasta, tässä ajetaan läpi erittäin uusliberaalia vallansiirtoa.
– On todennäköistä, ettei edes ulkoministeri tiedä kaikkea, mitä komission kulisseissa tapahtuu. On koneisto vielä hänenkin takanaan, mistä emme tiedä mitään – komissio, sen yhteistyöverkostot, lobbauskoneistot, yritysjohtajat.
– On myös naiivia ajatella, että esimerkiksi ulkoministeriöstä saatava tieto olisi jotenkin puolueetonta. Asia nyt sattuu olemaan erittäin ideologisesti värittynyt ja arvolatautunut.

Robottitoimittajailluusio

Kivi toteaa, että TTIP:n tapauksessa puolueettoman tiedon saaminen voidaan unohtaa heti kättelyssä. Neuvotteluasiakirjat ovat joitakin yksittäisiä vuotoja vaille salaisia, eikä kiistatonta tutkimustietoa ole. On luotettava asiantuntija-arvioihin, mutta ennen kaikkea omaan vainuun.
– Molemmin puolin koneistot pyörivät vinhaa vauhtia, sekä lobbareiden että vastustajien. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa, jossa valtasuhteet ovat suuryritysten puolella, on selvää, että pyrkiessään sinisilmäiseen objektiivisuuteen asettuu väistämättä rosvojoukon puolelle.


Miten sitten kirjoittaa aiheesta objektiivisesti?

– Se on hyvä ammattieettinen kysymys. Objektiivisuus on hyvä ideaali, mutta jos uskoo sokeasti omaan objektiivisuutensa, toisintaa vain samoja valtasuhteita.
– Mitä maailma häviää siinä, jos minä kirjoitan aiheesta tästä näkökulmasta? Varmasti löytyy joku toinen toimittaja, joka voi kirjoittaa jostain toisesta. Lukija voi sitten lukea molemmat ja miettiä itse.
Kiven mukaan tuntuu joskus skitsofreeniselta, että toimittajalta vaaditaan yhtä aikaa sekä kriittisyyttä että puolueettomuutta.
– Millainen toimittaja on sellainen, joka ottaa asioista selvää, perehtyy niihin, mutta ei muodosta mitään omaa näkemystä?
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin robottitoimittaja, ihmiskone.
Journalistisia valintoja tehdään tietoisesti tai tiedostamatta.

Punainen kortti viuhuu

– Vapaakauppasopimuksia kritisoidessaan tulee helposti leimatuksi vasemmistolaiseksi. Minuakin on luultu vasemmistoaktiiviksi ja kyselty, onko minulla tai lähteilläni vasemmistokytköksiä tai kannanko taskussani puoluekirjaa.

Kivi sanoo kokevansa tällaiset syytökset hämmentävinä.
– Moni toimittaja ei tähän rumbaan lähde. Kukaan ei halua leimoja, koska se ei kuulu journalismin ihanteisiin. Pelätään, että siinä menevät työmahdollisuudet.

Kiven mielestä valtamediassa pelätään erityisesti vasemmistolaiseksi leimautumista, harvempi pelkää leimautumista oikeistolaiseksi.
– Ehkä se on niin itsestäänselvyys ja rakenteissa, että ollaan kallellaan siihen suuntaan. Paljonhan uutiskielessä käytetään esimerkiksi talouspolitiikan uusliberaalia termistöä. Sitä ei osaa kukaan kyseenalaistaa ja silloinhan se on todella toimivaa. Valtamedian uutishierarkiat heijastavat poliittista rakennetta aika yksi yhteen.

”Laivaa mahdoton kääntää”

– Kaikkiaan kauppaneuvotteluista kirjoittaminen yleläisenä uutistoimittajana opetti paljon journalismista. Valtamediassa jää helposti kyseenalaistavan kirjoittelun kanssa yksin. Täytyy olla vähän hullu, että lähtee hakkaamaan päätään uutisten sisäistä hierarkiaa vastaan.
Kiven mukaan hämmennys TTIP:n ympärillä kertoo siitä, että sekä kansa että media ovat vieraantuneet EU:n päätöksenteosta. Monikaan ei ymmärrä, miten tiivis osa sitä lobbauskoneisto on.

Mitä Kivi ajattelee TTIP:stä tällä hetkellä?
– Henkilökohtaisesti minua pelottaa se, etteivät ihmiset tiedä ja hahmota asian suuruutta, sitä koko peliä, mikä siellä takana on. Jos laiva lähtee siihen suuntaan, sitä on mahdotonta enää kääntää.
_
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3268497/%E2%80%9Dstubb-painosti-kirjoittamaan-myonteisemmin-ttip-kauppasopimuksesta%E2%80%9D

____________________


TTIP-vapaakauppasopimus uhkaa itsenäisyyttä


11.12.2014

liput

Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välille sorvataan kulissien takana kiihkeästi kauppa- ja investointisopimusta (TTIP) kaupan vapauttamiseksi, ”tarpeettoman byrokratian” eliminoimiseksi sekä ”säätelyn joustavuuden lisäämiseksi”.
Sopimusta on markkinoitu talouden ja työllisyyden piristysruiskeena kauniisti koristellussa paketissa. Todellisuudessa sopimus raunioittaa demokratian ja valtioiden itsemääräämisoikeuden (Yle.fi 4.12.2014). 
Noin vuosi sitten TTIP:n erinomaisuutta vakuuteltiin julkisesti väittämällä investointien vapautumisen ja vapaakauppasopimuksen läpimenon merkitsevän Euroopan kotitalouksille noin 500 euron vuotuista lisää. Väite paljastui kuitenkin pian humpuukiksi. Martti Koskenniemi oli oikeassa todetessaan taloustieteilijöiden lausuntojen riippuvan usein heidän poliittisesta taustastaan. 

Olisiko eduksemme, että perheiden taloudellinen asema hiukan edistyisi, mikäli tämän hinta on itsenäisyyden ja demokratian nykyisten rippeidenkin menettäminen? Olisi suorastaan halventavaa myydä sielunsa ja omanarvontuntonsa muutamasta roposesta. 

Vapaakauppasopimuksessa on lukuisia eri vaaratekijöitä, joista käsittelemme tässä kahta – korporaatioiden oikeudellista valta-asemaa, joka ilmenee välimiesoikeutena, sekä geenimuunneltujen elintarvikkeiden rajoittamatonta leviämistä sekä ympäristöuhkia. 
1. Suuryritysten oikeudellinen hegemonia ja välimiesoikeuden käyttö
TTIP-sopimus tarkoittaa kansallisen lainsäädännön merkityksen mitätöimistä. Ylikansallisten lakiyhtiöiden oikeudellinen asema halvaannuttaisi kansalliset tuomioistuimet. Kysymys on investointisuojasta, jonka avulla sijoittajat voivat haastaa valtion oikeuteen, mikäli he katsovat oikeuksiaan loukatun. Yksityiset ylikansalliset yritykset säätävät käytännössä uuden perustuslain EU:n ja sen jäsenvaltioiden perustuslakien yläpuolelle (Yle.fi 4.12.2014). 
Esimerkiksi yhdysvaltalainen investoija kykenisi siirtämään sijoittajan ja valtion välisen riidan vaikkapa suomalaisesta oikeusjärjestelmästä uuteen epäkansalliseen järjestelmään, jota hallinnoi kolmemiehinen välimiespaneeli. Paneelin kokoonpano vaihtelee eri tapauksissa, mutta ratkaisuja tehdään samalta pohjalta. (Yle.fi 4.12.2014). 

Välimiehet tarkastavat onko valtio menetellyt lainsäädännössään, hallintotoiminnassaan tai tuomioistuimen päätöksien osalta amerikkalaisen sijoittajan etujen vastaisesti. Ratkaisut koskevat muun muassa valtion terveys, sosiaali- ja työlainsäädäntöä (Yle.fi 4.12.2014). 

Jo tähän mennessä välimiesjärjestelyn ongelmista on näyttöä sadoissa eri tapauksissa. Yksi esimerkki: Saksan valtio päätti luopua ydinvoiman käytöstä Fukusiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Tämän seurauksena investointilainsäädäntöön nojautuen ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall alkoi vaatia Saksan valtiolta 1,18 miljardin euron korvauksia. Vattenfall oli näet investoinut miljardinluokan verran Saksan ydinvoimaan (T & t 2014). 

2. Geenimuunneltujen elintarvikkeiden rajoittamaton leviäminen ja ympäristöuhat
Kuten aiemmissa artikkeleissani olen maininnut, Yhdysvalloissa viljellään soijapapuja, joiden geneettisen mallin omistaa 90 prosenttisesti biotekniikkajätti Monsanto. Papujen korkeiden proteiinipitoisuuksien ansiosta niitä käytetään myös Euroopan karjataloudessa. Juuri Monsanton tehokkaan lobbauksen ansiosta biotekniikkayritykset ovat saaneet omat säätelyvaatimuksensa hyväksytyksi Yhdysvalloissa. 
Bioteknologiafirmojen pyrkimyksenä on säätelyn yhtenäistäminen sekä GM-tuotteiden vapaa pääsy EU-markkinoille. Onkin selvää, että biotekniikka-alojen yritykset talloisivat tilaisuuden tullen yksityisten kansalaisten ja valtioiden itsemääräämisoikeuden sekä itsenäisen lainsäädännön jalkoihinsa. 

GM-tuotteiden käyttämisestä voi koitua odottamattomia, hyvin haitallisia yllätyksiä terveydelle ja ympäristölle. TTIP:n tavoitteena vaikuttaa olevan globaalien suuryritysten ja sijoittajien yksinvaltiaan asema, joka jättää yksityisten kansalaisten sekä valtioiden tarpeet ja itsenäisyyden varjoonsa. 

Koska TTIP-sopimus kaventaa tuntuvasti valtioiden oikeutta ja potentiaalia puuttua kaupankäyntiin kansalaisten tai ympäristön suojelemiseksi, merkitsee sopimus yhtiöiden ja sijoittajien valtaa ihmisoikeuksien sekä ekologisen kestävyyden yli (CEO 2013). Tämä merkitsee sitä, että valtiot eivät pysty noudattamaan vapaakauppasopimuksen voimaan astuessa kestävään ympäristökehitykseen tähtääviä ympäristösopimuksia ja vaatimuksia.
Kun kaikki valta on ylikansallisilla yhtiöillä ja sijoittajilla, on etusijalla aina materiaalinen voiton maksimointi – ei poliittiset tai inhimilliset perusoikeudet. 
Kommentit
Jo käsittelemämme välimiesoikeuden ongelmat karsivat raskaasti valtioiden itsemääräämisoikeutta ja murentavat kansallisten tuomioistuinten asemaa. TTIP merkitsee kokonaisuudessaan valtiollisen itsenäisyyden, valtiollisen lainsuojan ja demokratian täydellistä perikatoa sekä vakavia ympäristöuhkia. Sopimus merkitsee suurpääoman ja jättiläiskorporaatioiden taloudellista ja poliittista diktatuuria.
Suomen poliittinen eliitti on halpamaisesti lobannut TTIP-sopimuksen puolesta. Taloudellisen kasvun ja työpaikkojen lisääntymisen verukkeella Alexander Stubb, ulkoasiainministeriö, yritysjärjestöt ja komissio yllyttävät kansaa vapaakauppasopimuksen kannalle. TTIP:n haittoja on sen sijaan pyritty piilottelemaan kansalta. Sopimuksen varjopuolia esille nostavia toimittajia on puolestaan painostettu. Näin kävi esimerkiksi toimittaja Jaana Kivelle hänen arvosteltuaan vapaakauppasopimusta julkisuudessa perusteellisesti. Stubb ärähti ja vaati sopimukselle myönteisempää julkisuutta (VL 7.12.2014).
Alexander Stubb toimii koko suomalaisen eliitin tavoin ylikansallisen talous- ja pankkiirioligarkian juoksupoikana kotimaassaan. Maamme poliittinen yläluokka pitää kansainvälisten talous- ja pankkiirieliittien sekä sijoittajien etuja paljon tärkeämpänä kuin Suomen ja sen kansalaisten hyvinvointia. 
Markku Juutinen

Lähteet:
Muita hyödyllisiä tiedostoja:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

You are welcome to show your opinion here!